Soilen ja Santun kuulumisia

Tervehdys kaikille, jotka vielä kurkistavat tänne. Suomi jäi jälleen vähäksi aikaa taaksemme ja avasimme uuden blogin. Nimi on Soilen ja Santun kuulumisia. Valitettavasti se on jotenkin vaikeakäyttöisempi, josta syystä sitä on päivitetty aika vähän. Päivitämme sitä kuitenkin aina silloin tällöin.   hsandler.blogs.fi

Kiitokset kaikille, pidetään yhteyttä!

Kiitokset kaikille, jotka olette lukeneet blogiamme. On ollut tosi kivaa tehdä tätä. Mehän emme tiedä kuinka paljon ja keitä lukijoita on ollut. Toivoisimme, että olette meihin yhteydessä. Elämä tästä taas jatkuu ja toivottavasti myös tasaantuu kaiken jälkeen. Aloitamme sen Imatran asunnon projektin huhti-toukokuussa, sitten kun ehdimme ja jaksamme. Minä ja Henrik olemme huonoja pitämään yhteyttä, kuten olette huomanneet. Toivomme sydämistämme, että silti jaksatte pitää meihin yhteyttä. Puhelinnumeromme ovat entiset ja sähköposti molemmilla on etunimi.sukunimi@gmail.com.

Ehkä jatkamme tätä blogia kun uusi kaamos uhkaa... Tai sitten ilmoitamme tässä mitä olemme seuraavaksi kehitelleet! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.
Rakkaudella Soile ja Henrik

Oomme kotona taas, tässä kylmässä maas...

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! Toivottavasti vielä vilkaisette tätä blogia, vaikka mitään ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Me ehdimme sitten kuitenkin Suomen talveen! Tosin talvesta nauttimiseen emme ole vielä ehtineet. Tosi hektisen kaksiviikkoisen jälkeen on tässä nyt muutama päivä yritetty löysäillä ja niistellä viimeiset nuhat nenistä!  Ensimmäiset tautitartunnathan saadaan vastaan jo lentokoneessa, joten samoissa taudeissa tässä on ryvetty kotiintulon jälkeen. No, eilen jäi tuvan ovikin käteen eli putosi saranalta lattialle... Jaksoin vielä nauraa vaikka tuntui, että taitaa ne loputkin seinät nyt kaatua päälle. Kyllä maalla on mukavaa!

Kaikki kivat kuvat, joita vielä ajattelimme laittaa tänne blogiin, jäävät nyt odottamaan aikaa parempaa. Huomenna, sunnuntaina 11.3. lähdemme taas kiitämään; ensin Imatralle ja sitten hoitelemaan Kalliosaaren asioita. (iso ikkunahan on rikki ja valokatteet vinksallaan...) Ja sitten perjantaina Helsinkiin; pitkästä aikaa nähdään siellä olevaa perhettä. Ja sitten kohta Turkuun...

Lyhennelmä kaksiviikkoisesta, (jälkeen suruviestin):
su 19.2. lento Lpr, tapaaminen Kanavakartano B4 ostajien kanssa Huhmarvuoressa, Imatralla tapaamiset Anun ja Ilpon perheiden kanssa. Ilpo ajoi meidät ma Honkakylään, jossa kellari oli talven aikana muhinut rapun yläosiin yllärin. Tuloksena, että kaikki hiihtolomia koskevat suunnitelmat uusiksi. Viisumihakemuksia, passin jättöä, viisumimuutoksia, risteilyvarauksia... Keskiviikkoaamuna purkuhommien aloitus. Perjantaina ja lauantaina  tyhjensimme Lappeenrannan asuntoa viimeisistä huonekaluista, joita levittelimme sitten pitkin Etelä-Karjalaa... Lauantaina osa tavaroista välillä Honkakylään, jossa uusi yllätys: lumet katolta tukkisivat pihan ja olivat jälleen tuoneet katon paloportaat alas. (viimeksi sain lumet ja portaat auton kylkeen eli nyt paljon parempi tuuri)

Sunnuntaina sitten Anun porukan ja Anniinan kanssa hiihtolomaristeilylle Tallinnaan.
Tiistaina teimme Lappeenrannassa virallisesti asuntokaupat ja hoitelimme loput siihen liittyvät asiat.

Viime viikonlopun olimme Pietarissa, jossa maanantaina 5.3. Alexeyn hautajaistilaisuus.

Kevelaerin kaupungissa

Tulimme puolenyön maissa Ryanairilla Weezen kentälle (joka myös Niederrheinin kenttä). Varaamamme hotelli 10 km päässä huikean kauniissa vanhassa Kevelaerin kaupungissa. Asukkaita on n. 30.000 ja tärkein tapahtuma täällä on pyhiinvaeltajat, joita tulee kesäisin n. 1 miljoona. Perinne on hyvin vanha ja se alkoi 1642 (30-vuotisen sodan aikoihin). Pyhiinvaellus laajeni vielä kun Maarian-kirkko valmistui 1864. Sanotaan että tämä on Luoteis-Euroopan tärkein pyhiinvaelluskohde nykyään. Asumme ihan keskustassa ja ympärillä on 11 kirkkoa ja kappelia ja yksi luostari. Tänä aamuna klo 12 kuultiin huoneeseen jo aamun neljännet kirkonkellot. Kävelykatuja risteilee laajasti keskustassa ja autoilijat ovat lujilla (ja hyvä niin). Melkoinen kontrasti Kyprokseen missä vältetään viimeiseen asti kävelyaskeleita ja perheillä on yleensä 3 autoa.

Saimme tänään yllättävän suruviestin rakkaan ystävämme Alexeyn äkillisestä menehtymisestä Kapkaupungissa eilen. Kävimme sytyttämässä kynttilän hänen muistolleen.

LARNACASSA

Kävimme keskiviikkona ja torstaina Larnakan keskustassa. Piti lähettää taas tavaraa Suomeen. Lähetin aikaisemmin jo 5 kg ja nyt toiset 5 kg! Postimaksut on kuitenkin alle 10 euroa kilolta kun Ryanair rokottaa 20 euroa ylikilolta. Kuka lienee ostanut rautaisen teekannun Kyprokselta ja kylpyhuoneen hanoja Kapkaupungista uuteen Imatran kotiin.

Larnakassa oli alkamassa lasten ja nuorten karnevaalit. Satuimme ihan sattumalta sille sivukadulle, josta sen päivän kulkue oli lähtemässa. Joka puolelta tuli lisää erilaisia hahmoja. Varmaan kaikki mahdolliset satuhenkilöt, eläimet ja oliot ym. olivat paikalla. Porukkaa oli varmaan ainakin kahdensadan kieppeillä.

Siis, kyllä riitti katsottavaa ja ihailemista... 
Ei ihme, että viihdyimme paikalla varmaan lähes tunnin.


Kaikenlaista kivaa katsottavaa, eiks' nii?

Kun tulimme tiistaina Antonion kanssa Pafoksesta, niin hän ennen hotellille viemistä esitteli meille Larnakaa ja mm. ruokapaikkoja. Hänen suosikkinsa oli Blue Pine. Itse asiassa olimme juuri menossa sinne hänen suosikkipaikkaansa kun satuimme tähän karnevaalipaikalle. Ja yllättäen, kun olimme olusilla Blue Pinessa, niin Antonio saapui paikalle. Kertoi, että hän oli meitä etsimässä; ensin käynyt meidän hotellilla ja sitten vain kokeillut josko löytäisi meidät sieltä! Oli yrittänyt jo keskiviikkona soitella, mutta puhelinnumeroon oli pujahtanut joku virhe...

Soile and Santtu have left the building - yllätysten ystävänpäivä!

Hyvää päivää kaikille ystäville tänäänkin! Kiitos ystävänpäivän viesteistä. Me emme lähetelleet ystävänpäivän viestejä; päivämme oli hyvin tiivis.

Heräsimme kukonlaulun aikaan ja ensimmäisenä yllätyksenä oli sähkökatkos. Onneksi pesimme pääosin pyykit jo edellisenä päivänä, joten se ei ollut iso katastrofi lähtökiireissä. Aina jää liiaksi hoidettavaa lähtöpäivään, kaikkien asioiden muistaminen ja hoitaminen isossa talossa on aina haasteellista. Ja lisäksi ne matkatavaroiden painorajoitukset! Onneksi ei suoraan lentomatkalle, vaan "välilaskulle" Larnakaan.

Ajoimme Akiksen autovuokraamolle puolen päivän aikaan. Akiksella oli selkä huonona, joten hänen ystävänsä lähti ajamaan meitä Larnakaan. Tämä Antonio olikin todellinen seuramies, ajanut vuosia bussia Euroopassa, Suomessakin. Toimii myös matkaoppaana ja oli varsinainen papukaija. Paljon saatiin taas erilaista tietoa Kyproksesta, niin historiasta kuin nykypäivästäkin. Puhelinnumeroitakin vaihdettiin; mahdollisesti hän ottaa tässä näinä päivinä vielä yhteyttä. Taukopaikan kahvilla selvisi, että varaamamme hotelli ei suinkaan ole kaupungin keskustassa, vaan 10 km keskustasta! Okei, no hotelli kuitenkin on viiden tähden kylpylähotelli.

Hotelliin saavuttuamme menimme baariin drinksuille Antonion kanssa. Osoittautui, että meidän kummankaan luottokortti ei toimi siinä hotellissa! Hotellin vastapäätä oli pankki, jonka automaatilla korttimme toimivat kuitenkin normaalisti. Jätimme siis vuokra-automme tässä vaiheessa pois koska luulimme asuvamme kaupungin keskustassa. No, bussit kulkevat kerran tunnissa, hinta 1 € per kerta per hlö, ei siis huolta siitäkään.

Hotellin ympäristössä on pieniä ravintoloita (osa kuitenkin kiinni). Meitä ei kuitenkaan innostanut hotellin ulkopuolelle lähteminen. The Golden Bay Beach Hotel mainosti Valentine's Day illallista: romanttinen 7-lajin menu, elävää musiikkia ja tanssishow. Valitsimme siis sen koska hintakin oli suorastaan kohtuullinen; 35 euroa/hlö.

Valinta osui oikeaan. Sisäänmenon lattialle oli punaisista ruusunlehdistä tehty käytävä ja kaikki naiset saivat tullessaan punaisen ruusun. Valkoisille pöytäliinoille oli ripoteltu kiiltäviä sydänkoristeita, pöydissä punaiset sydämenmuotoiset lämpökynttilät ja ilmapallot.
    ***Avocado Cannelloni with Salmon Rose***Duck Confit on Fruit Compote***Pumpking   Soup***Fruit Sherbet***Veal and Deer Tenderloin with Potatoes Fondant, Seasons Vegetables and Nama Sauce (ja tässä vaiheessa tuotiin pöytään pienillä lautasilla hammastikkuja ja kankaisia lämmitettyjä kosteita käsipyyherullia)***Mascarpone and Yoghurt Strawberry Cake, Green Apple Beignet, Vanilla Panna Cotta, Raspberry Coulis Sauce***Coffee and Sweet Bites

Elävää, romanttista musiikkia (mekin tanssahtelimme). Upea tanssishow; kansainvälistä ja perinteistä.
Arpajaiset. Ja pöydissä kierteli valokuvaaja. Illan päätteeksi saimme (siis saimme, sitä ei kaupattu) muistoksi kansiossa valokuvamme. Myös tarjoilijat auliisti kuvasivat ihmisten omilla kameroilla.

Ollaanhan mekin oltu kaikenlaisilla illallisilla ja monissa maissa. Tämä osoittautui edullisesta hinnastaan huolimatta supermaukkaaksi ja hienoksi. Kaikki annokset näyttäviä courmet-annoksia. Paljon sydämenmuotoisia juttuja etc. Yllättävän hieno, ikimuistoinen kokemus. Vauuuhhhhh..

Pakkassukkia ajan kuluksi - ja kuvia saadaan taas!

Lähtöhän se vaan lähestyy...  Olen saanut tänä talvena aikaiseksi kahdet pienet sukat. Edelliset sukat olen tehnyt varmaan 60-luvulla. Kantapään oppia etsin youtubesta ja apua sain myös Tupu-tädin lahjasukista, kiitos!

Niin, kadonnut kameramme siis on löytynyt ja viinireissuumme on nyt lisätty jälkikäteen kuvia.

Taivaspörriäisten päivä

Tänään on ollut lämmin aurinkoinen päivä. Nukuimme pitkään ja jo aamusta kuului kummallista pärinää ulkoa. Ajattelimme, että siellä on nyt lähempänä helikoptereiden lennättäjiä harrastuksissaan kuten joskus aikaisemmin tuolla kalasatamassa. Tosin pärinä oli aika kovaa. Nyt on jo hämärä, mutta vielä pörräävät. Ne on sellaisia moottoroituja liitovarjoja, joissa istutaan. Sellaisia päriseviä jätti-jätti "mylkkypelhosia".

Meillä muuten aina herätään kukonlaulun aikaan koska meidän naapuruston kukot aloittavat kilpakiekumiset kolmen jälkeen aamulla ja jatkavat koko päivän.

Ja tämän päivän hyvä uutinen: kameramme on löytynyt Boriksen autosta kun hän käytti auton pesussa.

Uunin lämmitys...

Tämä kakluuni seisoo Lappeenrannassa osoitteessa Huhmarvuorenkatu 4 B. Olemme löytäneet uunille uudet lämmittäjät! Tarkkaavainen lukija oivaltaa, että on kysymys asuntokaupasta. Juuu, asiat etänä sovittu, käsiraha maksettu ja kauppakirja tehdään sitten kun olemme Suomessa. Jippiiiii....

Viinitilareissulla Boriksen ja Sanellan kaa...

Lähdettiin heiltä sunnuntaina klo 13. Ajeltiin taas uusia kauniita vuoristo- laaksomaisemia, läpi pienien pittoreskien kylien. Eka kohde oli Vouni Panayai viinitila korkeudella 900 m. Tila valmistaa "nektaria" ihkamodernilla tekniikalla joka vähentää laatuvaihteluja. Aivan Etelä-Afrikan tasolla myös turistitilat ja palvelut. Hiljaista oli talven takia, mutta palvelu sitä parempaa. Tuotanto on 300.000 pulloa vuodessa, johon ei riitä omat viljelyt, vaan ostavat rypäleitä ympäristöstä. Sama systeemi toimii hyvin kaikkialla maailmassa, eli jokainen ei tarvii investoida laitteisiin. Tila vie ravintoloiden tilauksesta viinejään Amerikkaan ja Tsekkiin.

Vouni Panayia valmistaa Kyproksen parasta punaviiniä Maratheftiko-rypäleestä jota viljellään 1000 m korkeudessa. Lippulaiva on Barba Yiannis-viini jota kypsytetään 2 vuotta ranskalaisissa tammitynnyreissä. Persikka- ja musta kirsikka-aromit yhdistettynä Never-tammitynnyrin aromehin antaa sille oman luonteen joka on varsin hieno. On kyllä hyvä ja ostettiin meillekin 6 kpl laatikko.

Tynnyrien aromit ehtyvät kahdessa vuodessa ja 200 l tynnyrit myydään hintaan n.250 €.
Tila ostaa ne Ranskasta hintaan 1000 € kpl. Mainittakoon, että esim Etelä-Afrikka ja Amerikka ovat riippuvaisia ranskalaisista tammitynnyreistä. E-A-ssa tynnyrien elinkaari on pitempi, koska ensin niissä on viinit tammikypsytyksessä ja sitten brandyt muistaakseni.  Niissä on alumiinivahvikkeet joten baaripöydäksi käy jopa ulkotiloissa, kun päälle hankkii paksun lasikannen. Tosi rustikki...

Kävimme vielä pienessä nunnaluostarissa, mutta olivat harmittavasti siestalla. Kaunis pieni kirkko heilläkin.

Aiemmin kuvaamastani PYHÄSTÄ Kykkos-luostarista hurja tosijuttu. Boris palautti mieleen sen ikonin, koska muutama vuosi sitten Neitsyt Maaria siinä kävi oikeasti itkemään verta. Se oli maailmalla vavahduttava uutinen ja sitä tutkittiin tieteellisesti. Vakuuttavaa selitystä ei ole annettu. Boris on nuori, moderni "liituraita-asianajaja", mutta on hänkin suht vahva uskossaan ja kävi itse Kykkoksessa näkemässä ihmeen ja kuvasi sitä meille. Huh-huh...

Luostarit ovat mahtavan rikkaita täällä niinkuin aiemmin kuvasin.  Aios Neofytos, Pafoksen ylärinteillä on ääritapaus. Ei oo käyty vielä, mutta Boris sanoi, että parkkipaikalla rivissä olevat Q7 ja X5 autot ovat munkkien kulkupelejä. Kumma yhdistelmä, kun pitkäpartainen mustakaapuinen munkki hyppää öky-Audiin ja hurauttaa menemään. Luostari omistaa Kyproksen suurimman pankin, KEO-panimot ja kaikki sen muut alkoholituotannot ym ym.

Boris ja Sanella ovat nuoria ja etenemässä urillaan. Ovat vaihtamassa työpaikkaa Nikosiaan. Mietiskelevät vielä oman firman perustamista ja haluavat vielä laajentaa asiantuntemustaan. 3-4 vuottaa. Heillä on yhteensä kuusi kieltä täydellisessä hallinnassa. Boris on erikoistunut finanssi- ja veroasioihin. Sanellasta en tiedä oikein, mutta on jotenkin erikoistunut ainakin sotarikosasioihin.

Ihanat pirteät sitruunat

Sitruunat poimitaan ennen lähtöä, muuten kukinta seuraavaa satoa varten vaarantuu. Heidi kyseli sitruunoiden maukkautta. Söin suoraan puoli sitruunaa irvistämättä kertaakaan, mutta ei se kyllä mikään makunautinto ollut esim. verrattuna greippeihin, joista mehu ihan valuu syödessä! Naapurin Markin 3 vuotias tytär kuulemma tykkää syödä sitruunoita sellaisenaan.



KOTIKATU - meidän talo perällä korkean tuijan takana

 Tänään on ihana sunnuntaiaamu; meri on rasvatyyni, lämmintä, aurinkoista ja linnut laulaa. Paphoksen ilmasto näyttää vielä parastaan - ensi viikolla jälleen parina päivänä sataa, mutta on silti lämmintä. Meleti 10, Yeronissos Villas. Peyia.

Tyyliin: liinapolle (Santun antama nimitys)

Ehkä on kiva nyt vaihteeksi olla vähän kirjava ja tummempi "polle"! Tuo pieni kuva on otettu Lara 2 talossa kun Viikojen ja Paakkunaisten kanssa suunniteltiin jälleen kerran lähtöä iltaelämään ja S-mummi taisi vedellä alkuvauhteja kaksin käsin...  No, ei kyllä lähtö jäänyt miusta kiinni silläkään kertaa. Vitsit, että kivoja muistoja.

Soilen uusi LOOK ! (lauantai-illan kevennystä sitr poim jälk!!!)

JUuh, olen löytänyt täältä mieleisen kampaajan, tietenkin mies! Nyt uskalsin ottaa vähän raitavärejäkin, ja lopputulos taitaa olla vielä parempi kuin edellinen ennen joulua? Ehdotin, että laittais miun harmaaseen tukkaan tumman harmaita raitoja; niin kaveri sanoi että ei niitä kun siitä tulee lisää ikää ja että hän kattoo paremmat värit. Kultaa ja kuparia tuli. Kattokaa ihan ite ja vertailkaa lyylin tukkatyyliä, kunhan ja jos vielä etitää tänne sen aikaisia kuvia... (viitsi, v....)

Opastettu päivämatka Troodos vuoristoon....

TROODOS
Troodos-vuoristo on saaren keskiosissa, painottuen länteen, eli  meille päin. Kypros syntyi tämän vuoristoalueen alkumassojen tunkeutuessa maan uumenista n 120 miljoonaa vuotta sitten. Tapahtuma ei ollut rajujen tulivuoripurkausten sarja, vaan rauhallisempi. Kuvailen tätä päivää eri osissa koska oli niin erilaisia teemoja.
Korkein huippu on Mount Olympus 1994 m.

OPAS
Oppaanamme toimi New Yorkista kotoisin oleva pesunkestävä jenkki David. Hän on arkeologi, joka tuli Kyprokselle tekemään gradun tapaista, tutkintoon liittyvää kenttätyötä -80-luvun puolivälissä. Tutkimushommia tehnyt täällä paljon ja kysyi heti alkuun, halutaanko normi-turistijuttuja vai totuuksia.Sovittiin porukalla heti alkuun, että jätetään "bull shitit" poisi tältä reissulta. Opashommat vissiin sitten kiehtoivat kuin D jäi tänne koukkuun. Ei tullut aika pitkäksi  - sen verran kova läppä oli. Myös itselleni sopi lähestymistapa, kun olen perehtynyt kaikenlaiseen täällä. Olisi ollut kiehtovaa jutustella D:n kanssa enemmänkin asioista.

OMODOS-kylä
Nousimme rannikolta ylöspäin ensin hiljalleen  tyypillisen hedelmällisen kalkkikivipohjaisen maapohjan ollessa vallitsevana. Kauniita kyliä ja kauniita laaksoja ym ym. Omodos kylä on n.700 m korkeudessa ja tuottaa saaren parhaita viinejä. Mitä korkeammalla ollaan, sitä hitaammin rypäleet kypsyvät ja sitä paremmaksi laatu muodostuu.
Pieni kylä oli erittäin kaunis ja tarjolla oli viininmaistajaista ym ym joka kulmalla. Sää oli viileää ja yöllä oli ollut pakkasta, koska mukulakivi oli paikotellen jäässä n klo 9 aamulla. Tarkoitus oli ihailla kuuluisaa luostarin kirkkoa keskustassa, mutta siellä oli messu menossa. eikä päästy sekaan. Maksullista glögiäkin maisteltiin joten hyvin lähti päivä liikeelle.




Viinipuristin



Gluhwein Odomoksessa

RAJAPINTA
Kalkkikivipohjainen, hyvän kasvualustan varmistava vanha merenpohja jatkui, kun painettiin ylöspäin. Vyöhykemuutos tuli kerralla yhdessä mutkassa ja siirryttiin Troodos-vuoristoon. Uskomatonta , mutta se tapahtui muutaman kymmenin metrin matkalla. Tämän vuoriston tuttuja mineraaleja ovat kupari, kulta ja hopea. Muuta koostumusta on vasta äskettäin alettu tutkia kunnolla ja se on tuonut hämmästyttäviä tuloksia. Vuoristo on suht sakean  mäntymetsän peittämä - yksi laji kasvaa 1350 m korkeuteen ja mustamänty (Pino Nigro) siitä ylöspäin. Paljon, paljon  muutakin endeemistä on seassa. Endeeminen tarkoittaa lajia jota ei tavata muualla ( siis Kyproksen ulkopuolella)
Näitä lajeja on Kyproksella yli 2000. Tarkoittaa kasveja, eläimiä hyönteisiä yhteensä

MOUNT OLYMPOS
Lähestyimme  vuoristoa etelän puolelta ja lumi sulaa päivän mittaan alemmilla rinteillä tällä puolella. Pohjoispuolella olevat hiihtokeskukset ovat auki ja siellä lasketellaan. Laskettelu on kuulemma mielenkiintoista koska metsää on ympärilla ja rinteet jyrkkiä. Ylempi tie pohjoispuolen kautta  oli auraamaton ja busseille kulkukelvoton joten mentiin siis alempaa reittiä eteläpuolta. Onhan tuo lumi tuttu meille... Mark kävi äsken tässä jutustelemassa ja kertoi  käyneensä viime viikolla Troodoksen hiihtokeskuksessa lasten kanssa. Vain nelivedolla pääsi ylös. Puuterilunta oli valtavasti ja lapset peuhasivat innoissaan.

KYKKOKSEN LUOSTARI

Luostari on pyhimmistä pyhin paikka, ei vain Kyproksen ortodokseille vaan myös esim venäläiset tekevät tänne pyhiinvaellusmatkoja sankoin joukoin. Itse rakennukset ovat suht "nuoria" koska luostari on hävitetty moneen kertaan. Sijainti on 1350 m korkeudessa ja 3 km päässä ylempänä vuoren harjanteella on arkkipiispa Makarios III:n hauta. Hän oli Kyproksen ensimmäinen presidentti ja nykyään Jumalasta seuraava. Aloitti luostarissa opintonsa 9 vuotiaana ja oli kotoisin lähistön kylästä. Luostari on tavattoman rikas ja omaisuuden sanotaan olevan satoja ja satoja miljoonia euroja. Kultaa kyllä on näytillä ihan tajuttomasti itse kirkossa. Kuvaaminen oli kielletty.

Mutta se vavisuttava juttu luostarissa on Apostoli Luukaksen maalaama ikoni "Neitsyt Maaria sylissään poikalapsi". Ikoni on niin Pyhä, että sitä pidetään alttarilla ikuisesti peitettynä. Joka sen näkee tulee sokeaksi ja näin sanotaan tapahtuneen. Ikonista on maalattu kopio ammoisina aikoina ja sitten kopioiden kopioiden kopioita. Apostoli Luukas oli lääkäri, sivistynyt ja taiteellinen. Hän kuoli v 84 jälkeen Kristuksen syntymän 84 vuoden iässä. Aika sattuma ! Tosin C14 ajoitus hänen luustosta osuu juuri vuosien 84 ja jotain 300 välille. Hänen jäämistönsä on kreikassa ja todistettu oikeaksi.

Luostarissa palvelee n 15 munkkia joista yksi on SUOMALAINEN. Yritin alttarilla päivystävää munkkia haastatella notta onko se suomi-munkki paikalla - ei ollut yhteistyöhaluinen.

Huono kuva Ikonin kopiosta luostarialueella

Arkkipiispa Makarios III:n  hautamonumentti



CHRYSSORROGIATISSAN luostari

Matkalla alaspäin vuoristosta pokkesimme vielä tässä helpponimisessä luostarissa joka sijaitsee

kuvankauniin laakson rinteessä ja on tunnettu hyvistä viineistään. Maistelimme punaista joka oli hämmästyttävän hyvä joten Soile osti meille pullon.

Olisi tästä reissusta juttua vaikka kuinka paljon, mutta käykääpä itse...

Heleätä helmikuuta!

Vanhassa suomalaisessa laulussa sanotaan: "Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa"...  Joten hyvin perinteisesti siellä Suomessa nyt tänä vuonna edetään. Muistan kuitenkin tosi monta talvea, jolloin nuo laulun sanat tuntuivat "menneiltä lumilta". Helmikuussa on ainakin Satun, Soilen ja Petterin synttäripäivä. Onnittelut!

Täällä Kyproksella eletään jo varhaiskevättä. Akamaksella beduiinin sipulit työntävät täysillä vihreitä lehtiä ja karussa maassa kukkivat monivärisinä pienet anemone-tyyppiset vuokot. Kuvan mukaisiin puihin kukat ilmestyivät jo jokin aika sitten; lehdet tulevat sitten varmaan jälkikäteen jossain vaiheessa. Kukat ovat joko valkoisia tai ihan vaaleanpunaisia.
Banaanisadot, mandariinit, greipit ja sitruunat ovat tarhoissa enimmäkseen korjaamatta??? Ei ole tietoa, mitä niille tapahtuu. Meidän puutarhuri Andreas neuvoi keräämään sitruunat pois meidän puusta. Muuten ei tule uusia kukkia ja uutta satoa. Täytyy nyt sitten toimia neuvon mukaan; aikamoiset määrät gin tonicia niistä saa. Onneksi Bombay Safir maksaa halvimmillaan vain 10,70 euroa litra!  Vitsi, vitsi. Haittaakse?

Kuten päiväyksestäkin voi todeta; kaamospakomme lähentelee loppuaan. Rehellisesti sanoen tässä on jo vietetty "kituviikkoja" pitkän aikaa. Tosin poutaisina, aurinkoisina päivinä mieli aina kohoaa ja pakottaa muistamaan miten etuoikeutettuja tässä kuitenkin ollaan. Muuten,  - olen maleksinut vähän liikaa noissa alennusmyynneissä, joten jouduin lähettämään tänään paketilla jo ennakkoa Suomeen, koska meillä on halpalennoilla nyt tiukemmat painorajoitukset enkä pysty käyttämään "vanhoja kikkoja".

Lähdemme tästä talolta 14. helmikuuta ja yövymme Larnacassa hotellissa 3 yötä. Sitten Dusseldorfissa 2 yötä, josta lennämme suoraan Lappeenrantaan sunnuntaina 19. helmikuuta. Meidän Lappeenrannan asuntohan on jo laitettu myyntiin, joten kiinnostuneille olisi tarjolla nyt 100 neliötä Saimaanranta-asumista.
Toivottavasti saadaan myytyä nykykuntoisena. Imatralta lähtee vuokralainen maaliskuun lopussa ja siellä tulisi sitten aloittaa uuden kodin, "loppusijoituspaikkamme" (vitsi, vitsi...) toteutus. Kyllähän tässä on nyt jo vuosia seurattu kaikki mahdolliset sisustusohjelmat, joten eiköhän se siitä... Onneksi siellä voi aloittaa kaiken nollapisteestä. Eikä tarvitse varsinaisesti mistään muuttaa eli mahduttaa kaikkea mahdollista mistä ei raaski luopua! Remontti on kuitenkin tarkoitus antaa oikeille ammattilaisille. Täällä olen ajan kuluksi seuraillut netistä sisustusblogeja, joten pitäisköhän seuraavaksi perustaa sisustusblogi siitä projektista!

Huomenna on tarkoitus aloittaa pehmeä lasku eli tutustua lumeen. Lähdemme matkalle Troodos vuoristoon jo heti 7 jälkeen aamulla saman matkanjärjestäjän matkalle, jonka matkalla olimme Kyreniassakin.

Vuodet ovat toistensa kavereita...

Geronissos-saari vihertää niinkuin aina talvella, mutta tänä vuonna on vehreämpi runsaiden sateiden johdosta.

Sunnuntaipäivä...

Luvassa oli kaunista aurinkoista säätä. Heräsin aamulla ja tuntui vähän viileältä makuuhuoneessa. Näpäytin lämpöä päälle, mutta mitään ei tapahtunut. Siis sähkökatkos, vaikken ainakaan kuullut ukonilmaa yön aikana. Ulkona oli tyyntä mutta sateli hiljalleen. Liesi toimii kaasulla ja sillä saa aina kokattua mitä tarvii. Siinä kyräiltiin aamiaisen jälkeen kotona ja päätettiin puoliltapäivin lähteä kylpylään. Soilella olis ollut siivoamista ym ym mutta kun ei ollut sähköä. Kylvettiin pitkään eikä siellä ruuhkaa ollut. Palailtiin kotiinpäin ja poikettiin tutulla elintarvikekioskilla. Rouva informoi että sähköt tulee klo 18. Kotona siinä lueskeltiin, kun  klo 3 maissa sähköt pasahti päälle. Myös sää selkiintyi ja lähdettiin pitkälle sauvalenkille. Paistettin Sea Bassia ja katsottiin Putous ja uutisia...

Rakennusnormit maanjäristyksen varalta

Tiukat on normit rakentamisessa täällä nykyään ja syytäkin on. Ensin tehdään tontille paksu sorapatja. Sitten valetaan paksu, erittäin vahvasti raudoitettu pohja ja samoin pilarit siitä ylöspäin. Väli- ja yläpohja raudoitetaan samoin pomminvarmasti ja valetaan luokkaa 30 cm paksuiksi. Seinärakenteet muurataan pilarien väliin heppoisesta reikätiilestä jossa reiät kulkevat vaakatasossa  (meillä pystyssä). Tiili tuntuu hyvin kevyeltä. Idea on se, että kun maa vavahtelee vaakatasossa niin seinät murenevat, mutta koko runko jää pyystyyn. Runko tietenkin halkeilee mutta rauta pitää sen koossa ja ihmishenkiä säilyy...

Tämä on rannasta alapuoleltamme. Ollaan ihmetelty notta tekevätkö ydinpommisuojaa. Tämän tason alapuolella on vielä valettu suuri viinikellari. Haastattelin kerran jotain mestaria siinä, kun oli kaivettu pystyseinäinen 6-7 m syvä monttu ja keskelle vielä noin sadan neliön  monttu  5 m alaspäin. Tässä näkyvän pohjakerroksen  päälle tulee vielä toinen kerros. En voi edes kuvitella paljonko siihen tulee neliöitä, mutta on valtava pytinki. Varmistamaton huhu kertoo hinnaksi 6,5 M€. On siinä pitkiä valupäiviä ollut paljon. Siinä on riuska tyttökin "apumiehenä" joka ahkerasti sortteeraa betonisia muottilevyjä paljain käsin. Ruokatunnilla rakentajat istuvat siinä kadun laidalla eväitä mutustelemassa. Tulee mieleen kouluvuosien kesät rakennustyömailla...

Sade saapuu mereltä...

Kun matalapaine tulee mereltä päin, niinkuin se yleensä tulee, niin kaatosateen ennustaminen on helppoa kuten kuvista näkyy. Ensimmäisissä kuvissa harmaa raita on lähestyvä sade ja silloin on 5 minuuttia aikaa siirtyä sisätiloihin. Viimeisessä kuvassa rakeet piiskaa ja ihminen on likomärkä alta minuutissa.

Huomautus; kuvat tämänaamuisia ja jo tunnin kuluttua kävelysauvat naputtivat asfalttia, joka oli taas kuiva. Lenkin jälkeen istuttiin auringonpaisteessa ja luvassa on mukavan aurinkoisia ilmoja usean päivän.

Alla oleva kuva auringonlaskusta tänään klo 17.10

Kyrenia-laivan kopiot

Aiemmin kuvatusta ainutlaatuisesta yli 2300 v vanhasta hylystä rakennettiin 30 v sitten tarkka kopio Kreikassa. Projekti oli tieteellinen ja haluttiin tietää miten  tuollainen laiva purjehtii ja kantaa kuormaa.
Hylyn koko oli  n 4x14 m ja lastina oli runsaasti ehjiä  saviruukkuja joissa erilaista tavaraa; mm 9000 pähkinää. Lisäksi oli 29 jauhinkiveä kuormattuna molemmin puolin köliä, toimien samalla painolastina. Miehistö oli nelihenkinen ja kalastusvehkeistä päätellen he kalastivat matkoillaan.  Rakennustapa silloin oli että ensin laudoitus tehdään kölistä ylöspäin ja sitten vasta asennetaan kaaret. Ensin arvioitiin että laiva upposi myrskyssä mutta nykyään todisteet viittaavat merirosvouteen, koska suuri osa lastista puuttui.
Puusta tehdyt ajoitukset kertovat että laiva purjehti yli 80 vuotta. Vedenalaiset osat oli päällystetty 2 mm lyijylevyillä. Nykyään jo kielletyt tehokkaat anti-fouling maalit (estävät kasvillisuutta veneiden/laivojen pohjissa) perustuivat lyijyyn. Olen itse niitä käyttänyt n 15 vuotta. Lyijyn teho tunnettiin jo 2400 vuotta sitten !

Kyrenia II purjehti hyvin, saavuttaen kohtuullisella tuulella 4-5 solmun nopeuden. Laiva on toiminut Kyproksen suurlähettiläänä maailmalla (New Yokissa, Hampurissa, Espanjan maailmannäyttelyssä, Japanissa). Maailmalle sitä on laivattu eikä purjehdittu ! Japanissa tämän purjehtivan muinaisjäännöksen suosio oli aivan valtava ja siihen tutustui kuukauden aikana yli 3 miljoonaa kävijää. Suosio johti siihen että Japanin televisio tilasi oman kopion; Kyrenia III rakennettiin Kreikassa ja on nyt museoituna purjeet ylhäällä Yokohamassa. Kyrenia II on nykyään museoituna Aia Napan Thalassa merimuseossa.

Sirpaleista vielä...

Tutustuin tänään eka kertaa Pafoksen arkeologiseen museoon. Esineistöä on 10.000 vuoden takaa, mutta kiinnostavin  minulle on tää meidän alueen historia kauppasolmuna Egyptin, Kreikan saariston ja Konstantinopolin välillä. Museossa oli vain yksi  huonokuntoinen ruukku, joiden kaltaisia sirpaleita on täällä "ihmetelty". Ajoitus on kohdallaan; ikä on 300-600 luku jälkeen Kristuksen syntymän. Ehjät käyttöesineet löytyvät joko maanjärjistyksen peittämiltä asutusalueilta tai haudoista joita ei ole ryöstetty. Muut löydöt ovat enempi sattumaa. Lasinsirpaleet "täältä", ovat samalta ajalta ja roomalaista alkuperää. Ohuesta vihertävästä lasista puhallettuja kapeakaulaisia vaaseja, juomalaseja ym oli museossa paljon. Ne olivat hyvin siroja, kauniita ja jokainen esine uniikki.

Museo on aika tiukka ja tarkisti ettei minulla ole kameraa mukana.

Kato Paphoksen arkeologinen alue ja historialliset maanjäristykset

Soile meni  alennusmyynteihin ja minä tutustuin sataman takana olevaan laajaan muinaisen Neo-Paphoksen kaupungin alueeseen. On merenrannalla kaunilla vehreällä kukkula-alueella josta näkyy myös sataman linnoitus, joka kuitenkin on ihkauusi rakennus; vasta runsaat tuhat vuotta vanha. Paphos oli saaren pääkaupunki monta sataa vuotta, mutta kukoistuksen ovat tuhonneet kerta toisensa jälkeen valtavat maanjäristykset. Rooman valtakunta rakensi tähän hyvän sataman ääreen uskomattoman kaupungin joka meni päreiksi n 50 jälkeen ajanlaskun alkua. Siirryttiin muualle, mutta taas tehtiin uusi kaupunki vanhan päälle samoista kivista, ja näin historia toisti itseään 100-, 200- ja 400-luvuilla.
Hiljalleen rauniot peittyivät ja unohtuivat kun Paphoksen merkitys pieneni. Arabit hyökkäilivät hyviin satamiin satojen vuosien aikoina ja siirryttiin muualle....
Vuonna 1967 tätä aluetta alettiin tutkia järjestelmällisesti. Päällimmäisten kaupunkien rauniot peittivät sen varsinaisen helmeen - roomalaisten kaupungin. Hyvin säilyneinä on useiden valtavien talojen (palatsien) jäännökset ja niiden uskomattoman kauniit mosaiikkilattiat. Suurin talo on 120 m x 45 m !
Tässä muutama heikohko kuva noista lattioista Theseuksen talosta, joka on kokonaan katettu modernilla rakennuksella jotta aarteet säilyisivät.

PAPHOKSEN MAJAKKA ON NEO PAPHOKSEN ALUEELLA

THESEUS SURMAA LOHIKÄÄRMEEN

ARKIELÄMÄÄ

Tällä ehkä viidenkymmenen hehtaarin alueella on taloja, amfiteatteri ja linnoituksia joissa pilareina käytettiin poikkeuksellisesti tuttua graniittia. Nämä yli 150 cm ympärysmitaltaan olevat pilarit ovat maanjäristyksissa katkennet kuin tulitikut useaan osaan. Näytti siltä että vanhempien aiemmin tuhoutuneiden kaupunkien ehjiä pilareita on käytetty myöhemmin uusiin rakennuksiin, mutta sitten nekin ovat mennet pätkiksi kaatuessaan maanjäristyksissä.

Pahin Pafosta (ja koko saarta) koetellut maanjäristys historiallisena aikana sattui vuonna 1222, 11 toukokuuta klo 06.15 kun lähes koko kaupunki tuhoutui. Magnitudiltaan 7,5 järistys osui lähes kaupungin kohdalle ja aiheutti tsunamin, joka rekisteröitiin Alexandriassa ja Libyassa. Meri pakeni Pafoksen satamasta, mutta palasi myöhemmin ja hukutti nykyisen Kato Pafoksen alueen. Pafoksen linna satamassa tuhoutui ja rakennettiin myöhemmin uudestaan. Toinen linna sataman lähellä, joka oli rakennettu 30 v aiemmin tuhoutui myös. Tarpeettomana sitä ei enään uudistettu. Palatessaan tsunami toi niin paljon kiintoainesta että satama kuivui eikä antanut enää suojaista ankkuripaikkaa laivoille. kerrotaan että suuri kirkko piispoineen pappineen hävisi. Pafoksen merkitys väheni edelleen...

EHJÄKSI JÄÄNEIDEN GRANITTIPILAREIDEN UUSIOKÄYTÖN JÄLKEEN NEKIN KATKEILIVAT v. 1222

Täällä rekisteröidään yli 800 maanjäristystä vuodessa joten saari on huippuaktiivinen. Tulivuorien purkaukset  miljoonien vuosien aikana ovat hiljalleen synnyttäneet Kyproksen - saattaa vielä alla kyteä !

Kyrenian reissu (Kerenia täkäläisittäin)

Eilen siis oltiin opastetulla matkalla pohjoisrannikolla Turkin puolella. Laskin että bussissa oli 7-8 eri kansallisuutta - mukavaa porukkaa...

Lefkara

Ensin käytiin Lefkaran pienessä vuoristokylässä (täällä puolella) joka on kuuluisa pitsistä ja hopeatöistä. Lyhyt historia; ympäristössä oli aikoinaan hopeakaivoksia jotka toivat vaurautta alueelle. Sitten eräs valloittaja (ottomaanit) kuppasi hopean ja piti tehdä jotain muuta elääkseen. Venetsiasta kauppiaat toivat myytäväksi hienoja pitsejä saarelle ja joku keksi että ruvetaan niitä värkkäämään. Tuumasta toimeen - naiset nypläsivät ja miehet myivät niitä menestyksellä merimatkojen takana oleviin maihin. Homma pelasi hyvin ja sitä tehdään vieläkin, mutta nyt turisteille.

Raja Nikosiassa
Jatkettiin Nikosiaan jota halkoo raja Turkin Pohjois-Kyproksen valtion ja Kyproksen välillä. Tuo toinen on epävirallinen valtio eikä sitä ole tunnustanut kukaan muu kuin Turkki. Yksi euro vastaa kahta paikallista liiraa, mutta euro kelpaa. Aika karua tuo rajahomma ja viisumitkin hankittiin ja tuli mieleen meidän itänaapurin rajanylitys. Nikosia sijaitsee isolla tasankoalueella jota ympäröi vuoristot. Keskustassa "vanha kaupunki" on valtavan muurin ympäröimä ja sen modernisoi  Venetsia .

Epävirallisesti todettuna, niin vallatun alueen turkkilais-kyproslaiset asukkaat toivovat  Kyprokseen kansalaisuutta koska elintaso houkuttaa. Turkin mahdollisen EU-jäsenyyden kautta joku asia voi edetä, mutta nähdyn perusteella Turkki on investoinut tänne niin paljon, että asia on vaikea. Armeija koostuu 40.000 sotilaasta.

Kyrenia
Myös Kyrenia on valtavan ja jyrkän viisisormivuoriston takana jonne pääsee vain yhtä tietä. Puolisen tuntia ja oltiin Kyreniassa ja ensin käytiin katsomassa Bellapais-kylässä (kaunis maa) 1100-luvulta peräisin olevaa luostaria. Yllärina tuli, että se on kiinni, kun tänään haudataan Rauf Denktas; tämän valtion "päämies" joka on syntynyt Paphoksessa.  Jo rajalla oli pakko maksaa sisänpääsymaksut luostariin ja satamassa olevaan vanhaan linnaan, muttei mainittu että ne on kiinni. Harmitti, mutta syötiin hyvin ja kuljettiin omillamme vanhassa satamasssa. Hyvin kaunis ja aallonmurtajien suojassa - päätettiin palata joskus ajan kanssa. Katsottiin sellainen ikivanha pieni hotellikin valmiiksi. Siellä linnassa on esillä Aleksanteri Suuren aikainen laivahylky joka on nostettu mailin päässä tästä rannasta. Aleksanterihan hallitsi tätäkin  maata ja  kuoli oletettavasti malariaan  v. 333 ennen ajanlaskun alkua Egyptin Aleksandriassa  n. 30 v ikäisenä. Tuo laivanhylky on ainutlaatuinen. kiinnostava...

Rauf Denktas muuten poltettiin julkisesti Nikosiassa - tuli telkusta suorana ja seurattiin seremonioita lounalla.