Kyrenian reissu (Kerenia täkäläisittäin)

Eilen siis oltiin opastetulla matkalla pohjoisrannikolla Turkin puolella. Laskin että bussissa oli 7-8 eri kansallisuutta - mukavaa porukkaa...

Lefkara

Ensin käytiin Lefkaran pienessä vuoristokylässä (täällä puolella) joka on kuuluisa pitsistä ja hopeatöistä. Lyhyt historia; ympäristössä oli aikoinaan hopeakaivoksia jotka toivat vaurautta alueelle. Sitten eräs valloittaja (ottomaanit) kuppasi hopean ja piti tehdä jotain muuta elääkseen. Venetsiasta kauppiaat toivat myytäväksi hienoja pitsejä saarelle ja joku keksi että ruvetaan niitä värkkäämään. Tuumasta toimeen - naiset nypläsivät ja miehet myivät niitä menestyksellä merimatkojen takana oleviin maihin. Homma pelasi hyvin ja sitä tehdään vieläkin, mutta nyt turisteille.

Raja Nikosiassa
Jatkettiin Nikosiaan jota halkoo raja Turkin Pohjois-Kyproksen valtion ja Kyproksen välillä. Tuo toinen on epävirallinen valtio eikä sitä ole tunnustanut kukaan muu kuin Turkki. Yksi euro vastaa kahta paikallista liiraa, mutta euro kelpaa. Aika karua tuo rajahomma ja viisumitkin hankittiin ja tuli mieleen meidän itänaapurin rajanylitys. Nikosia sijaitsee isolla tasankoalueella jota ympäröi vuoristot. Keskustassa "vanha kaupunki" on valtavan muurin ympäröimä ja sen modernisoi  Venetsia .

Epävirallisesti todettuna, niin vallatun alueen turkkilais-kyproslaiset asukkaat toivovat  Kyprokseen kansalaisuutta koska elintaso houkuttaa. Turkin mahdollisen EU-jäsenyyden kautta joku asia voi edetä, mutta nähdyn perusteella Turkki on investoinut tänne niin paljon, että asia on vaikea. Armeija koostuu 40.000 sotilaasta.

Kyrenia
Myös Kyrenia on valtavan ja jyrkän viisisormivuoriston takana jonne pääsee vain yhtä tietä. Puolisen tuntia ja oltiin Kyreniassa ja ensin käytiin katsomassa Bellapais-kylässä (kaunis maa) 1100-luvulta peräisin olevaa luostaria. Yllärina tuli, että se on kiinni, kun tänään haudataan Rauf Denktas; tämän valtion "päämies" joka on syntynyt Paphoksessa.  Jo rajalla oli pakko maksaa sisänpääsymaksut luostariin ja satamassa olevaan vanhaan linnaan, muttei mainittu että ne on kiinni. Harmitti, mutta syötiin hyvin ja kuljettiin omillamme vanhassa satamasssa. Hyvin kaunis ja aallonmurtajien suojassa - päätettiin palata joskus ajan kanssa. Katsottiin sellainen ikivanha pieni hotellikin valmiiksi. Siellä linnassa on esillä Aleksanteri Suuren aikainen laivahylky joka on nostettu mailin päässä tästä rannasta. Aleksanterihan hallitsi tätäkin  maata ja  kuoli oletettavasti malariaan  v. 333 ennen ajanlaskun alkua Egyptin Aleksandriassa  n. 30 v ikäisenä. Tuo laivanhylky on ainutlaatuinen. kiinnostava...

Rauf Denktas muuten poltettiin julkisesti Nikosiassa - tuli telkusta suorana ja seurattiin seremonioita lounalla.