Ja vielä Kapkaupungin muisteloja

Aikamme siellä oli vähän liiankin kiireistä. No, eihän sinne tietenkään makoilemaankaan menty. Ehkä jos tekniikka olisi pelannut, olisimme ehtineet laittaa blogiin sitä mukaa kaikki, mitä olisimme halunneet laittaa. Eka lauantai mm. oli kivaa menoa. Menimme auringon laskun aikaan Blue Peterille, jossa olemme olleet myös muutama vuosi sitten.
Se on paikka, jonne ihmiset kokoontuvat auringon laskua katsomaan: elävää musiikkia, kuohuviiniä...
Ihmiset, perheet istuvat nurmikolla ja nauttivat...  Kiva meninki jne. 
No, ehkä siitä ei sen enempää, mutta jo sisäänmenossa meille tuli kutsu, että voitaiskohan viettää yhdessä tätä iltaa...
Blue Peterin jälkeen menimme Mirellan kantapaikkaan, jossa soittaa Mirellan sudänystävä Ernesto Latino. Myös siellä olemme olleet aikaisemmin pari kertaa (myös Hannu) ja itse taiteilija on antanut CD:nsä nimmarein.
Vauhdikkaassa illassa kutsuttiin estradille myös Alexey. Kun A veteli Uralin Pihlajat niin porukan ilmeet oli kuin Talentissa silloin kun esim. Paul Potts ja myöhemmin se toinen eli se ruusuja hoitava nainen lauloi.
Esiintymään kutsuttiin myös kyprokselainen Boris (ja Boris vetäisi Soilen mukaan). Zorbastahan siinä sitten mentiin että letti heilui. Bravoohuudoista ja tapuutuksista ei meinannut loppua tulla. Siis niin hyvä oli Boris!

Vielä laitetaan kuva kodin kynttilöistä eli siis kodin kukkasista. Ja kasvimaan laitosta.

Ai niin, OLI TOSI PÖHEETÄ AJELLA KAPKAUPUNGISSA MIRELLAN DIPLOMAATTIKILVIN VARUSTETULLA FORD TERRITORY AUTOLLA!!!